Täällä sitä ajellaan tila-autolla, ostetaan ruokaa tukkukauppaa muistuttavasta marketista ja äimistellään itsetunto-ongelmaisen presidentin öykkäröintiä.
Elämme perusamerikkalaista arkea. P on oppinut koulussa lauluja jumalasta. Jaakon työpäivät ovat pidentyneet – tai normalisoituneet.
Minä toimin vaimona ja äitinä. Suunnittelen maanisesti ruokalistoja ja katan pöydän perheelle. Ajan autolla leikkipuistoon. Kuuntelen radiosta räppiä tai countrya. Vaihdan vaippoja, enkä meinaa jaksaa käyttää kestovaippoja niin kuin joskus Suomessa jaksoin.
Tämä to do -lista kiteyttää kotiäitiyden omalta osaltani. Ihanko pitäisi muistaa vaihtaa vaatteet?
Minulla on yhdet trikoot ja pari collegea, joissa hengaan 95 prosenttia ajasta. Ripsari kulkee hoitolaukussa, jos joskus vaikka muistaisin sutaista sitä naamariin.
Olen toden totta löytänyt itsestäni uusia puolia. Minulla ei esimerkiksi ole enää mitään häpeäntajua. Vedän Suomi-koulussa pokkana muskaria – ilman sävelkorvaa, lauluääntä tai soitinten hallintaa.
Toinen asia, mikä äitiydessä ihanasti yllättää on se raivo, mikä sisältä voi kummuta, kun tarpeeksi kiskotaan, kiljutaan ja halutaan kaikkihetinyt. Joka päivä. Liian kauan.
Kun Jaakko oli ollut viikon työmatkalla, olin yhtä kypsä kuin tomaatti, jonka hetken mielijohteesta mäiskäisin lattiaan lopettaakseni ympärilläni vellovan kitinän.
No, se ei auttanut. Lisäksi minun piti heti mennä kontilleen siivoamaan sotku. Tomaatti muuten leviää yllättävän pitkälle. Sitä on edelleen katossamme.
Sain lapseltani sormuksen.
Mutta siinä hemmetin tunnelissa on valoa: aina kun tilanne sallii, olen ryhtynyt livahtamaan pois kotoa.
Tavoitteena on, että parina iltana viikossa pääsen kirjoittamaan journalismin opintoihini kuuluvaa opinnäytetyötä. Ah, miten mahtavalta rauhassa lukeminen, ajatteleminen ja kirjoittaminen tuntuukaan!
Tekemisen esteenä on yksi iso asia: väsymys. En ymmärrä, miten monet kotiäidit onnistuvat tekemään töitä tai opiskelemaan tehokkaasti lasten kaitsemisen lomassa. Omat aivoni pystyvät klo 20 jälkeen vain poimimaan suklaapalat pähkinöiden seasta.
Olen vaan niin puhki. Tuossa yllä on harvinainen kuva, kun nukumme kaikki samaan aikaan samassa sängyssä. Taisimme olla flunssassa.
Loppuvuodesta päätin, etten yritä mitään ylimääräistä, muuten en jaksaisi. Sen huomaa siitä, etten tänne paljoa kirjoitellut. Katsotaan pääsisikö taas vauhtiin. Kerrottavaa kyllä olisi!
Uskon, että virtaa rupeaa pian olemaan. S on nukkunut melko hyvin noin kolmisen viikkoa. Jonain aamuna heräsin jopa levänneeseen oloon. Se tuntui ensisijaisesti kummalliselta.
Lisääntyneen vapaa-ajan ja unen myötä olen alkanut nauttimaan lasten kanssa peuhaamisesta entistä enemmän. Neljävuotiaalla on jo aika pitkälle kehitettyjä leikkejä, joihin on hauska lisätä vettä myllyyn.
Onhan se siistiä voida olla lähellä, kun toinen hoksaa uusia asioita tai tarvitsee syliä.
S on nykyisin metka tutkiskelija. Hän töpöttelee pitkin kotia etsimässä leluja tai ihan vaan kävelemisen ilosta. Niin kauan kun äiti/isi on lähellä, hän voi puuhastella itsekseen melko pitkään. Palikoiden kasaaminen on ilmeisen koukuttavaa, kuten myös kansien laittaminen purkkeihin.
Mukavinta on, kun S käy hakemassa kirjoja ja peruuttaa peppunsa syliin: ”lue minulle”. Siinä sitten köllötellään kaikessa rauhassa, kun ei ole mihinkään kiire.
Paljasjalkakelit tulivat tänne jo tammikuussa.
Grillaaja opettelee vielä amerikkalaista hymyä.
Olen myös hoksannut sellaisen iloisen asian, että ympärilläni on joukko ystäviä. Mahtavaa! Olen vielä melko kiinni lapsissa ja kotona, mutta on ihanaa, että päivisin voi hengata samanhenkisten tyyppien kanssa.
Haaveilen, että tänä vuonna irrottaudun enemmän iltarientoihin. Atlantassa esimerkiksi keikkailee melkein jokainen tähtimuusikko. Sellaisista mahdollisuuksista pitäisi ottaa ilo irti.
Jaakon työkomennuksen on määrä päättyä keväällä 2018. Takana on nyt siis hieman enemmän aikaa kuin mitä jäljellä on. Meillä on paljon on hyvää odotettavaa.
Tjaa. Mitä nyt maailman mittakaavassa lähitulevaisuus näyttää aika synkältä. Saamme lähietäisyydeltä katsoa, kuinka pahaa jälkeä uusi presidentti saa aikaan.
Wallut 