Pakkailen jo laukkuja uutta Suomen visiittiä varten. Mietin, ottaako kesähepeniä mukaan. Täällä niissä on käytännössä asuttu.
Tajusin, että tämä on viimeinen kesä Hotlantassa. Hyvinhän me olemme kuumuutta kestäneet. Pari hikistä iltapäivää sinne tänne. Ollut oikein leppoisaa.
Vai menikö se niin?
Vuoden 2017 kesä: kun mihinkään ei ollut kiire.
Paitsi aamulla ulos! Hoputan lapset heti aamupalalta puistoon, ennen kuin kuumuus hohkaa päälle.
Tosin en tiedä, onko ulkoilu tärkeämpää omille hermoille… En vain kestä olla kotona lasten viihdytysautomaattina koko päivää.
Mars, mars. Kasvatan näemmä lapsistani äitejä. Hetkinen! Avaan illalla sen feministi-kirjan, taas.
Mikä se on, mikä?
Olkaa siinä hetkinen ja tarkkailkaa. Äiti lepää tässä penkillä silmät kiinni.
”Ovara!” sanoo isompi ärrä särähtäen. ”Ova, ova!” sanoo pienempi.
Näen tässä kuvassa jotain mahtavaa. Nimittäin lapseni leikkivät yhdessä! Pienemmästä on kasvanut leikkikaveri, jota isompi johdattaa.
Tässä ollaan lentokonetta.
Pohjolan lapset tekevät hiekastakin lumiukkoja.
”Albi!” totesi pienempi. Pikku kakkosen Albi-lumiukko on tehnyt vaikutuksen.
Jumppaamme. Minun kesäni kohokohta on, että saan tuollaisella tangolla elämäni ensimmäistä kertaa leuan. Ihan totta!
Terveiset vaan kaikille koriskavereille, joiden kanssa painettiin kesätreenejä kymmenen kertaa viikossa. Tavoitteenani ollut yksi leuka ei mennyt koskaan ilman, että joku punnersi hanuriani ylöspäin.
Olisi kannattanut viettää aikaa leikkipuistossa, ha! Okei, Jaakko on myös hankkinut autotalliin leuanvetotangon.
Yleensä pakkaan lounaan mukaan puistoon. Tällä kertaa unohdin. Katsokaa tytöt, eikö kaarna olekin hauskaa?
Välillä olen vienyt nälkäiset lapset syömään ravintolaan. Amerikkalaiset dinerit ovat muuten kaikessa kliseydessään supersympaattisia. Peukutan.
Vasemmalla yläkulmassa melkein pitsan kokoinen pannari. P oikein kiljahti, kun näki sen: ”Mä haluan isomman palan kuin S!”
Loppuaterian ajan hän vuoroin haukkasi pannaria, vuoroin silitteli sen pintaa. ”Tää on äiti niin sileä ja pehmeä. Miksei meidän pannarit ole tällaisia?”
Koska äitisi tekee niitä terveellisiä banaani -pannareita. Vanhempana varmaan mietit, että sinua huijattiin pannukakku-asiassa kotona. Kermavaahtonakin usein tyrkytettiin turkkilaista jugurttia.
Sinusta saattaa sitten tuntua samalta kuin minusta, kun huomasin, että isäni tarjoili välillä kinkkuleikkelettä pekonina.
Pitkät iltapäivät kotona, kun ulos ei viitsi mennä. Ne näyttävät joskus tältä. ”Rakennetaanko maja?”
En muuten käsitä, miten lapset pystyvät olemaan pitkiä aikoja majassa. Happi loppuu ja hiki valuu!
Kampaamoleikkeihin menee muuten helposti pitkä aika. Loistava leikki.
Viikon kohokohta on roskisauton saapuminen!
Itse asiassa autoja tulee samana päivänä kaksi: toinen tyhjentää jokaisen asunnon eteen rullatun sekajäteastian, toinen (niin kutsutun) kierrätysastian.
Yksi auto tekee kaksi kierrosta: ensin kumotaan toisen puolen roskikset, sitten toisen. Eli roskisautot tarjoavat ainakin puoli tuntia ohjelmaa! Kuin Pikku kakkosta katsoisi.
Lapset ovat aina täysin hypnotisoituneita, kun roskisauto tulee.
Katuliidut ovat usein käytössä juuri roskisautoa tai isää ulkona odotellessa.
Toisinaan lähdemme ostoksille, ihan vaan tappamaan iltapäivästä pari tuntia. Olemme menneet jopa vihaamaani Walmartiin.
En ole päättänyt, kumpi on parempi idea: viettää iltapäivää kotona vai kaupassa. Miinus-miinus?
Lähiostoskeskuksen ihmeellisin asia: karuselli.
Tämä on niitä asioita, jotka P saattaa isompana muistaa lapsuudesta. Hän osaa jo itse hakea poletin, jolla ajelulle pääsee. Kaksi dollarin seteliä tungetaan laitteeseen, joka antaa kultaisen poletin.
Tuo maailman arvokkain poletti annetaan karusellin tädille, joka päästää portista sisään. Tässä vaiheessa tulee väkisinkin pari onnenhyppyä. Minkä hepan, tiikerin tai muun eläimen valitsen? Iiks!
Silloin joskus, kun P oli vielä kaksi vuotta ja menimme karuselliin ensimmäistä kertaa, ei hän uskaltanut istua eläimen selkään. Valitsimme sohvan, jossa P sai matkustaa minun kainalossani. Se näkyykin kuvassa vasemmalla.
Nykyisin P valitsee yleensä hepan, jonka koristelussa on eniten timantteja. S seuraa siskoansa ja haluaa viereiseen eläimeen. Hänen ilme on alkuun hyvin vakava.
Sitten mennään! Perinteinen karusellimusiikki soi, hepat menevät ylös ja alas. Vauhti on juuri niin kova, että se vähän ottaa masusta. Karusellin täti saa vimmaiset vilkutukset kummaltakin.
Kesä Amerikassa on siis ollut hyvä.
Mukaan on mahtunut ihana loma Costa Ricassa. Olen saanut viettää leppoisia hetkiä muiden äitien kanssa puistoissa ja kotitreffeillä – niin tärkeää vertaistukea.
P on ollut kahdella koulunsa järjestämällä kesäleirillä. Toiseen mentiin joka aamu itkien, toisesta ei olisi haluttu tulla kotiin ollenkaan.
Seinänaapurin intialaisperhe on ollut hauskaa seuraa. Heillä on 7-vuotiaat kaksoset, tyttö ja poika. He eivät hätkähdä, vaikka meidän tytöt saavat hermoromahduksia, jos lapio tai ämpäri on väärä.
Lisäksi naapurissa asuu oikea kotiäidin kultakimpale, Hilla, joka tuon tuosta soittaa ovikelloa ja tulee seuraksi. Mukana on usein jokin herkullinen leipomus. Viimeksi pullaa!
On ihanaa, kun on aikuista juttuseuraa. Lapsetkin ovat paremmalla tuulella, kun on joku muu kuin äiti viihdyttämässä.
Niin, että kyllä me täällä pärjätään. Aamut ja illat ovat suloisen lämpöisiä. Ihan viime päivät ovat olleet poikkeuksellisen viileitä. Aina ei ole edes päästy +30 asteeseen.
Kantri soi ja tila-autolla pääsee.
Wallut 